Olisiko joku uskonut jos olisin viisi vuotta sitten sanonut, että myöntämällä oman tuotteensa huonoksi voi tahkota hurjaa tulosta? Nyt on tämäkin päivä tullut eteen.
Amerikkalaisten oma Kotipizza, Dominos, on tehnyt poikkeuksellisen rohkean kampanjan. He ottivat kuluttajatutkimuksen tulokset vakavasti ja suunnittelivat tuotteensa uuteen uskoon. Tuoteuudistuksen tueksi Dominos kampanjoi dokumentaarisella videolla, jossa yritys myöntää vanhan tuotteensa huonot puolet:
Tuloksena oli valtava mediahuomio. Oheisesta kampanjasta on käyty myös erinomainen keskustelu, jossa ovat mukana suunnittelijat (jälleen kerran Crispin, Porter + Bogusky) ja Dominosin edustaja. Keskustelussa paljastuu myös että kampanja oli niin tehokas, että joistain myyntipisteistä loppuivat pizzalaatikot?! Katso keskustelu täältä: http://www.justin.tv/fearlessqa/b/258355133
Oheinen kampanja on yksi erinomainen esimerkki markkinoinnin muodonmuutoksesta. Internetaikakaudella yrityksiltä vaaditaan entistä enemmän läpinäkyvyyttä, koska käytännössä kaikki tieto on käyttäjien saatavilla. Myöskään vanha kunnon “huudan lujempaa ja enemmän kuin kilpailija” -taktiikka ei tunnu enään toimivan vanhaan malliin. Tarvitaan tuoreita, rohkeitakin markkinointitekoja, joissa asiakas/kuluttaja pääsee vuorovaikutukseen tuotteen tai brändin kanssa.
Jotta tämä palsta ei menisi pelkästään amerikan ihmeiden ylistykseksi, otetaan tähän esimerkki hieman pienimuotoisemmasta tavasta uudistaa markkinointia. Asiakkaamme Sunsystems on suomalainen aurinkosuojaukseen erikoistunut yritys, joka halusi kevään tullessa vauhdittaa jälleenmyyjiensä markiisimyyntiä. Sen sijaan että olisimme tapetoineet mainospinnat taktisella mainonnalla, päätimme että hintakilpailua parempi tapa on auttaa asiakasta ostamaan. Tästä ajatuksesta syntyi Markiisikone. Markiisikoneen avulla asiakas pääsee itse suunnittelemaan ja kokeilemaan markiiseja, kokeiltuaan hän voi jättää tarkan tarjouspyynnön, joka ohjautuu jälleenmyyjälle. Markiisikone lanseerattiin Tampereen puutarha-alan ja piharakentamisen messuilla ja se on tuottanut siitä lähtien päivittäin useita yhteydenottoja, jotka usein generoituvat kaupaksi asti. Tämän lisäksi käyttäjien tiedot jäävät tietokantaan jälkimarkkinointia varten. Tämä markkinointiteko on esillä ja käytettävissä 24/7, mediabudejetilla 0. Ohjelman tekeminen maksoi itsensä takaisin parissa viikossa ja on siitä lähtien tahkonnut puhdasta rahaa… olisiko lehtikierrätyksessä eloaan jatkava printtikampanja pystynyt samaan?
Googlen Anni Ronkainen, kertoo Kauppalehdessä 25.3. julkaistussa jutussa karua faktaa verkkomarkkinoinnin tasosta Suomessa. Ronkainen nimeää Suomen verkkomarkkinoinnin Bulgariaksi, eikä syyttä. Olemme rankasti jäljessä muita Pohjoismaita ja monia muita valtioita. Olen Ronkaisen kanssa täysin samaa mieltä, sillä esitettyjen lukujen valossa toisin väittäminen olisi typeryyttä.
Teetimme tutkimuksen markkinoinnin tilasta satakuntalaisissa yrityksissä. Tulos on hurjaa luettavaa. Anni Ronkaisen metaforaa sovittaen Satakunta on “maa”, jota ei ole vielä olemassa. Kuluttajahyödykkeitä valmistavan ja myyvän yrityksen kommentti: “Verkkomarkkinointi on kuoleva ala” tiivistää tutkimuksen tulokset neljällä sanalla. Sovitaanko muuten tässä välissä, että emme lainaa tutkimusta Satakunnan rajojen ulkopuolelle vaan tehdään yhdessä ensin asioille jotain. Teetetään sen jälkeen uusi tutkimus ja poltetaan tuo vanha, koska sen tuloksia ei kehtaa näyttää kenellekään.
Tilanne ei tietysti jeesustelulla parane, vaan jotain on tehtävä. Olemme Staartissa yrittäneet toimia nykyaikaisen markkinoinnin sanansaattajana täällä Satakunnassa. Olemme järjestäneet markkinoinnin seminaareja yksin ja Satakunnan yrittäjien kanssa. Aamiaisseminaareissamme olemme tuoneet pöytään aamiaisen lisäksi tietoa erityisesti internetissä tapahtuvaan markkinointiin liittyen. Aiheet kiinnostavat, palaute on loistavaa ja paljon hyvääkin on saatu aikaan. Yksin kyhertely on kuitenkin aikaa vievää ja tuskallisen hidasta.
Yksinyrittämisen, turhautumisten ja tutkimustulosten innoittamana, päätimme koota ympärillemme voimia yhteisen asian edistämiseksi. Satakunnan Kauppakamari, Satakunnan Yrittäjät, Satakunnan Kansa ja Porin Seudun kehittämiskeskus innostuivat aiheesta. Menemme asiassa hieman syvemmälle, markkinoinnin juurille, jotta kerrostaloa ei rakennettaisi omakotitalon perustuksille.
Silmiin osui Helsingin Sanomien verkkopalvelussa (www.hs.fi) julkaistu juttu internetin tilasta Suomessa. Voit lukea jutun: tästä
Juttu on hyvä, mutta näkisin että syy on paljon muualla kuin palvelujen käyttäjissä. Piikin pitäisikin osua voimakkaasti (ja ihan syystä) meihin, palveluja kehittäviin ja markkinoiviin yrityksiin. Niinpä muutama kommentti erityisesti seuraaviin jutusta poimittuihin näkemyksiin:
“Liian moni verkkopalvelu on yhä vain kasa internetiin siirrettyjä lomakkeita, ja se tuntuu riittävän monelle.”
“Kun kiinnostusta ei ole, palveluita ei osata vaatia, eikä niitä kehitetä.”
Edellisiä voisi kommentoida Henry Fordia lainaten: “Jos olisin kysynyt ihmisiltä mitä he haluavat, olisi vastaus ollut nopeampia hevosia.” Herra Fordin lausetta voi pyöritellä, samalla yllä olevaan yhteyteen soveltaen, monellakin tavalla. Nopealla tulkinnalla Fordin sanonnasta saa kuvan, että asiakkaita ei tarvitse kuunnella. Uskon kuitenkin, että Fordin ajatus oli syvemmällä mitä yksittäisestä lauseesta voi päätellä. Hyvät innovaatiot syntyvät (ainakin osittain) asiakkaita kuuntelemalla ja heidän tarpeitaan (näkyviä tai piileviä) tavalla tai toisella havainnoimalla.
Ironisinta verkkopalvelujen kehittymättömyyden taustalla on ehdottomasti se, että nimenomaan verkko antaa äärimmäisen hyvät mahdollisuudet esimerkiksi kävijäseurantaan, palautteen keräämiseen ja ihmisten osallistamiseen palvelu/tuotekehityksen tueksi.
Jotenkin tuntuu, että nykypäivän järjetönkohellusmeininki on se mikä kehityksen osaltaan tappaa. Asiat tehdään vauhdilla, hinta edellä ja nopeita voittoja tavoitellen. Tämän ansiosta jälki on usein “kuraa”, palvelut jäävät kehittymättömiksi eikä todellisia innovaatioitakaan synny.
…olisiko liian kova tavoite tehdä edes joka kymmenes projekti kunnon taustaselvityksin, panostuksin ja ilman järjetöntä kohellusta. Toisin sanoen kestävää ja pitkässä(kin) juoksussa tuottavaa lopputulosta tavoitellen.
Mikä sana tulee ensimmäisenä mieleen kun mainitaan ammatti automyyjä? Asiakaspalveluhenkinen, luotettava, ystävällinen vai jotain muuta? Näkemykseni mukaan ihmisillä on kyseisestä ammattiryhmästä vahvoja uskomuksia ja asenteita, jotka varmasti ovat osittain vanhentuneitakin. Osa kuitenkin pitää paikkansa, sanottakoon valitettavasti, ainakin asiakkaan kannalta.
Ilkka Jalosen (Länsiauton silloinen tj.) loistava ajatus palvelevasta autokaupasta tuli huonoon hetkeen, kun EU-säädökset mullistivat koko autobisneksen Suomessa eikä Magneetti-autokauppa lähtenyt koskaan nousuun, jota Jalonen joukkoineen vuonna 2007 visioi seuraavasti: “Palvelu on ollut autokaupassa heikkolaatuista. Uudella palvelukonseptillamme ja innovatiivisella markkinoinnilla haluamme tehdä alalla jotain uutta ja rohkeaa, Länsiauto-konsernin toimitusjohtaja Ilkka Jalonen sanoo.” - voit lukea koko jutun marmai.fi sivustolta. Sääli sillä ajatus oli hieno ja sitä todella olisi tarvittu pölyttämään koko alaa.
Olin vaihtamassa autoa ja niinhän se näköjään oli, että vanhaa latua mennään. Auton etsiessä tarjonta tuntui helpoimmalta käydä läpi netissä, mieluummin kuin kiertelemällä liikkeissä. Netissä haku on helppoa ja tietyillä kriteereillä hakiessa saa “esikarsinnan” tehtyä parhaiten. Toisaalta mieleen ei tullut yhtään autoliikettä, josta joku olisi sanonut, että “hei mene sinne jos olet autoa ostamassa, siellä on hyvä palvelu”.
Liikkeissäkin toki tuli “esikarsinnan” jälkeen poikettua. Eikä se meininki tosiaan ollut mihinkään muuttunut. Sama ylimielinen epä-asiakaspalveluhenkinen meininki tuntuu vallitsevan edelleen. Miehet kopeissaan tietokoneen takana tai keskenään juttelemassa sivummalla. Ei merkkiäkään kiinnostuksesta asiakkaan palvelemiseen. Eniten ihmetytti, että edes automyynnin sakkaaminen, ei näkynyt myyjien asenteissa mitenkään. Hurjinta asiassa on kuitenkin seuraava: autoliikkeet ovat onnistuneet siirtämän saman epäasiakaspalveluhengen myös nettiin.
Oman auton mentyä kaupaksi ja lopullisen valinnan selkiydyttyä otin yhteyttä Automaa nimiseen yritykseen heidän verkkosivustonsa kautta. Ihan mielenkiinnosta sivuston kautta, nähdäkseni miten homma toimii. Lähetin tarjous/yhteydenotto pyynnöntiedustelun tietystä autosta. Päivän odoteltuani, laitoin uuden yhteydenottopyynnön, kun sivustolla oikein mainostettiin “jätä numerosi otamme pikaisesti yhteyttä”. Yhteydenottoa ei kuulunut, joten tiedustelin asiaa yrityksen johtoportaasta. Kysyin onko käytettyjen myynti lähtenyt niin rakettimaiseen nousuun, että liikkeessä jonotetaan ulos saakka vai onko sivuston tekniikassa vikaa? Ei kuulemma kumpaakaan ja asiaa luvattiin tiedustella toimipisteestä, jolle asia kuuluu. Palvelu lähtikin rullaamaan ja parin tunnin kuluttua myyjältä tuli puhelu, eikä se tarjouspyyntöni siis ollut minnekään hukkunut.
Sitten liikkeeseen kauppaa tekemään. Tunnelma on kuin kirkkoon astuisi paitsi, että penkit on korvattu autoilla. Pieni kierros liikkeessä ja etsitty auto löytyy. Myyjistä ei kuitenkaan ole haittaa, sillä istuvat koneidensa takana ja muutama juttelee keskenään sivummalla. Asiakkaita ei näy missään ja mieleen tulee väkisinkin ajatus miksi kukaan ei vastannut viesteihini? Päätän käydä hakemassa myyjän, koska en ajatellut viettää koko päivää liikkeessä. Nuori kaveri on hyvin sisäänajettu ammattikunnan tavoille. Ei häivettäkään asiakkaan kunnioittamisesta tai innokkuutta kaupantekoon, mutta kaupan päälle tietenkin lievä ylimielisyys, joka viimeistelee paketin. Ilmiömäinen lajinsa edustaja. Viimeinen mutka yhteydenpidossa oli kauppapäivänä, kun yritin tavoitella myyjää kännykästä ja työnumerosta useaan otteeseeen. Ei vastausta eikä soittoa takaisin.
…niin ja kun kirjoittaessani asiaa mietin, tilanne oli aivan identtinen parisen vuotta sitten Vaihto+ liikkeen kanssa. Netin kautta laittamani yhteydenottopyynnön lisäksi jouduin parin päivän odottelun jälkeen soittamaan perään ja kuuntelemaan kuinka eivät ehdi vastaamaan kaikkiin kyselyihin?
Autokaupalle tai miksei mille tahansa yritykselle vinkki: kehittäkää mekaniikka netin ja asiakkaan välillä toimimaan 101% teholla, laittakaa uudet myyntikaverit myös muualle kuin niiden “vanhan liiton” myyntimiesten oppiin ja ottakaa asiakastyytyväisyys yhdeksi tulospalkkiomittariksi.
Jotenkin tuntuu että palveluun satsaava autokauppa voisi oikeasti erottua joukosta vai olikohan Jalosen visio sittenkin turhan optimistinen…
Edellisen Ruotsia käsittelevän kirjoituksen tueksi.
Volksvagenin Rolighetstheorin tai The Fun Theory (valitse kieli itse) - jos homma ei aukea, voit katsoa jutun taustat M&M:n sivustolta.
Omaa luokkaansa on myös Ikean Facebook Showroom -kampanja joka osoittaa, että hyvä idea ei välttämättä tarkoita mitään “raketti-innovaatiota”, mutta toisaalta se osoittaa miten yleisö ansaitaan sosiaalisessa mediassa - ilman suurta euro tai kruunusäkkiä ja massapommitusta. Eikö niin, että sinäkin olisit voinut keksiä tämän?!?
Mikäköhän siinä on, että rakkaassa naapurissamme syntyy menestyksekkäitä bisneksiä kerta toisensa jälkeen ja useammin kuin meillä Suomessa? Ei varmaankaan eikä lähellekään ainoa, mutta (iso) osasyy vähintään on se, että ovat piruvie ymmärtäneet ja perkule sentään myös tekevät markkinointia ja tekevät vielä niin, että luovat ratkaisut ovat poikkeuksetta parempia kuin meillä täällä.
Esimerkkinä on (taas) iso instanssi mutta pienemmässäkin mittakaavassa voitaisiin heräillä vaikkapa vain siihen, että perinteisen “väittämismainonnan” aika on ohi. Tarvitaan luovempia ja rohkeampia ratkaisuja, jotka saavat kohderyhmän hereille ja tekemään tavoiteltuja asioita tai vähintään levittämään sanaa.
Luovuutta tarvitaan niin paikallislehden mainokseen kuin laajempaan markkinointikampanjaan, jossa hyvä idea ja luova toteutus voi itseasiassa säästää tuhansia mediaeuroja, kun sana leviää viraali-ilmiön muodossa. Toisaalta eikö juuri paikallislehden mainoksen pitäisi olla niin hyvä, että se saisi ihmiset puhumaan aiheesta? Niin ja teknologia ei ole itseisarvo, mutta sitä pitää ymmärtää ja osata hyödyntää luovan työn osana jos haluaa tehdä toimivaa markkinointia.
Lihaa luiden ympärille. Katso erittäin asiallinen, ruotsalaisia tv-luvan maksamiseen innoittava, Tackfilm -kampanja tästä: www.tackfilm.se. Jo pelkkä video on huikea, kun siihen vielä lisätään “koukuttavat elementit” ja lopun aktivoivat osat - lopputulos on timanttia!
HUOM! Mikäli et jaksa tehdä omaa versiota (ottaa muutaman minuutin aikaa, mutta suosittelen jos haluat tavoittaa pointin) - voit katsoa allekirjoittaneen version tästä linkistä (hyvä kaistayhteys tarvitaan). Tyylikästä ja varmasti tehokasta on myös se miten kampanjatoteutus päättyy - intoa puhkuen filmin katsottuasi syötät vain sosiaaliturvatunnuksesi ja saat lupamaksun kotiin.
Jollain tavalla ruotsalaisten versio innostaa enemmän kuin meidän suomalaisten vastaava www.tv-maksu-shop.fi …vai kummasta (edelliset katsottuasi) kertoisit eteenpäin kaverillesi?
Meneillään olevan markkinointiviestinnän viikon kohokohta on Wanhassa Satamassa 27.-28.10. järjestettävä Ammattilaistapahtuma, joka kokoaa paikalle alan ihmiset ja asiantuntijat. Tässä pientä koostetta allekirjoittaneen näkökulmasta. (toim.huom. tapahtumassa oli useita yhtäaikaisia puheenvuoroja, joten jotain hyvää saattoi mennä ohikin).
Päällimmäisenä voi sanoa, että erinomaisten esitysten anti vahvistaa sen mitä mainonnan- ja markkinoinnin tutkimuksista ja alan uutisoinnista, on voinut lukea jo pitkään. Markkinointi on verkon ja digitalisoitumisen myötä muuttumassa ja muuttunut jo nyt enemmän kuin osaamme ajatellakaan. Alla muutamia poimintoja puhujista, vapaiden lainausten kera:
Yhden vaikuttavimmista esityksistä piti maailman suurimpiin mainostoimistoihin kuuluvan Publicis Worldwiden operatiivinen johtaja Richard Pinder. Maailmalla Publicisin toimistoja (mukaan lukien myös Suomen Publicis) työkseen kiertävän Mr. Pinderin viesti on antia, jota jokaisen markkinointia- ja mainontaa tekevän pitäisi pysähtyä pohtimaan:
- kaikki mitä teet (hinnoittelu, tuotteet, mainonta) saa aikaan keskustelua
- digitaalinen media, mobiili ja viraalimarkkinointi tekevät markkinoinnista ja myös edellä mainitusta yhä nopeampaa, laajemmalle ulottuvaa ja vaikuttavampaa
- toimivan markkinoinnin ja mainonnan ydinkysymys on: Miten saat osallistettua ihmiset mukaan markkinointiin ja elämään yrityksesi, tuotteesi, palvelusi mukana tai kehittämään niitä?
Yhtenä esimerkkinä Hulahoops snack-rinkuloiden markkinointikonsepti, joka todistaa todeksi edellä mainittuja. Konsepti on ja on saanut aikaan hurjan määrän keskusteluja ja tunnettuuden sekä myynnin kohdemaassa hurjaan kasvuun. Perusteiltaan idea on tyhmääkin tyhmempi mutta hauska, koukuttava ja toimii kuin häkä, katso itse: http://www.hulahoops.com/
Niin ja alla vielä kuvina asiaa edellä mainitusta keskustelujen merkityksestä…
Tapahtuipa taas täällä maakunnassa. Ei ollut ehkä ihan ensimmäinen kerta, mutta omituisimpien joukkoon pääsee kyllä.
Neuvottelimme tässä taannoin paikallisen tahon kanssa jatkosopimusta sponsorointityyppiseen yhteistyöhön liittyen. Neuvotteluja käytiin kevään sekä alkukesän aikana hyvässä ja avoimessa hengessä. Esitimme neuvottelun aikana molempien osapuolten mielestä hyviä ideoita tarjoamamme palvelun kehittämiseksi. Sopimus oli tarkoitus tehdä pitkälle vaihdannan merkeissä kuten aiemminkin. Oma tavoitteemme oli saada aikaan sopimus, jolla saisimme tekemällemme työlle enemmän vastinetta kuin aiemmin.
Päästyämme vaiheeseen tarjousehdotus, korostan sanaa tarjousehdotus, ei siis edes varsinainen tarjous vaan avaus, jonka tarkoitus oli haarukoida sopimusta “kultaiselle keskitielle”, homma hyytyi. Vastapuolesta ei kuulunut viikkoihin mitään, eikä viesteihin vastattu. Asian luonne kyllä valkeni nopeasti ja tiesimme mitä on tulossa. Lopulta sitä tuli mitä odotimme eli ilmoitus, että olivat löytäneet toisen kumppanin. Olimme aktiivisia ideoinnin yms. suhteen ja palvelumme laatuun oltiin tyytyväisiä, mutta ainoa peruste ratkaisulle oli jälleen kerran hinta.
Kumppanuus näkyvyydellä tai rahallisella arvolla mitattuna ei ollut kummallekaan osapuolelle merkittävä ja toivomme kyseiselle organisaatiolle menestystä kaikilla mittareilla. Meitä jäi ihmetyttämään vain muutama asia:
1. Miksi vastapuoli ei esittänyt vastaehdotusta esim. “… jotta pääsemme sopimukseen, vastaostonne pitää olla x xxx euroa suurempi …”
2. Ovatko vastapuolen asiat tosiaan niin hyvin, ettei meille olisi kannattanut ehdottaa yhteistyötä, jollain muulla tavalla esim. “emme saa sopimusta aikaan tästä, mutta kiinnostaisiko teitä olla mukana/ ostaa…?”
3. Mikä on toiminnan pitkäjänteisyys jos Porin kokoisella talousalueella valitaan ja kohdellaan yhteistyökumppaneja tähän tyyliin?
4. Vastapuolen valitsema kumppani ei ollut läheltäkään talousaluettamme. Oman “pesän” kautta ajateltuna, joku pieni paikallinen toimija olisi voinut saada hyvää nostetta itselleen ko. sopimuksen saadessaan.
Paha mieli ei jäänyt siitä, että sopimusta ei syntynyt, vaan siitä miten “neuvottelut” etenivät. Kuten sanottu, toivon menestystä ja toivottavasti olemme poikkeustapaus, koska en jaksa uskoa, että halvimman tekijän perässä juokseminen vie asioita eteenpäin missään suhteessa…
Niin ja kohdennamme panostuksemme tästä eteenpäin rahana suoraan ko. organisaation nuoremmalle ikäpolvelle.
Ihastuneina ihmettelemme digitaalisuuden seuraavia steppejä maailmalta. Augmented reality tarjoaa huikeita mahdollisuuksia asioiden näkemiseen ja kokemiseen verkossa. Kyseisen “teknologian” hyödyntäminen markkinoinnin eri osa-alueilla tulee varmasti lyömään läpi lujaa lähivuosina. Seuraavassa GE Smart Grid kampanjan testailua toimistollamme.
Alla toinen esimerkki aiheesta. Tässä käytetään iPhonen (GPS, kompassi ja videokamera) toimintoja, joiden avulla käyttäjälle kerrotaan lähimpien metroasemien sijainti.
