Olisiko joku uskonut jos olisin viisi vuotta sitten sanonut, että myöntämällä oman tuotteensa huonoksi voi tahkota hurjaa tulosta? Nyt on tämäkin päivä tullut eteen.
Amerikkalaisten oma Kotipizza, Dominos, on tehnyt poikkeuksellisen rohkean kampanjan. He ottivat kuluttajatutkimuksen tulokset vakavasti ja suunnittelivat tuotteensa uuteen uskoon. Tuoteuudistuksen tueksi Dominos kampanjoi dokumentaarisella videolla, jossa yritys myöntää vanhan tuotteensa huonot puolet:
Tuloksena oli valtava mediahuomio. Oheisesta kampanjasta on käyty myös erinomainen keskustelu, jossa ovat mukana suunnittelijat (jälleen kerran Crispin, Porter + Bogusky) ja Dominosin edustaja. Keskustelussa paljastuu myös että kampanja oli niin tehokas, että joistain myyntipisteistä loppuivat pizzalaatikot?! Katso keskustelu täältä: http://www.justin.tv/fearlessqa/b/258355133
Oheinen kampanja on yksi erinomainen esimerkki markkinoinnin muodonmuutoksesta. Internetaikakaudella yrityksiltä vaaditaan entistä enemmän läpinäkyvyyttä, koska käytännössä kaikki tieto on käyttäjien saatavilla. Myöskään vanha kunnon “huudan lujempaa ja enemmän kuin kilpailija” -taktiikka ei tunnu enään toimivan vanhaan malliin. Tarvitaan tuoreita, rohkeitakin markkinointitekoja, joissa asiakas/kuluttaja pääsee vuorovaikutukseen tuotteen tai brändin kanssa.
Jotta tämä palsta ei menisi pelkästään amerikan ihmeiden ylistykseksi, otetaan tähän esimerkki hieman pienimuotoisemmasta tavasta uudistaa markkinointia. Asiakkaamme Sunsystems on suomalainen aurinkosuojaukseen erikoistunut yritys, joka halusi kevään tullessa vauhdittaa jälleenmyyjiensä markiisimyyntiä. Sen sijaan että olisimme tapetoineet mainospinnat taktisella mainonnalla, päätimme että hintakilpailua parempi tapa on auttaa asiakasta ostamaan. Tästä ajatuksesta syntyi Markiisikone. Markiisikoneen avulla asiakas pääsee itse suunnittelemaan ja kokeilemaan markiiseja, kokeiltuaan hän voi jättää tarkan tarjouspyynnön, joka ohjautuu jälleenmyyjälle. Markiisikone lanseerattiin Tampereen puutarha-alan ja piharakentamisen messuilla ja se on tuottanut siitä lähtien päivittäin useita yhteydenottoja, jotka usein generoituvat kaupaksi asti. Tämän lisäksi käyttäjien tiedot jäävät tietokantaan jälkimarkkinointia varten. Tämä markkinointiteko on esillä ja käytettävissä 24/7, mediabudejetilla 0. Ohjelman tekeminen maksoi itsensä takaisin parissa viikossa ja on siitä lähtien tahkonnut puhdasta rahaa… olisiko lehtikierrätyksessä eloaan jatkava printtikampanja pystynyt samaan?
Silmiin osui Helsingin Sanomien verkkopalvelussa (www.hs.fi) julkaistu juttu internetin tilasta Suomessa. Voit lukea jutun: tästä
Juttu on hyvä, mutta näkisin että syy on paljon muualla kuin palvelujen käyttäjissä. Piikin pitäisikin osua voimakkaasti (ja ihan syystä) meihin, palveluja kehittäviin ja markkinoiviin yrityksiin. Niinpä muutama kommentti erityisesti seuraaviin jutusta poimittuihin näkemyksiin:
“Liian moni verkkopalvelu on yhä vain kasa internetiin siirrettyjä lomakkeita, ja se tuntuu riittävän monelle.”
“Kun kiinnostusta ei ole, palveluita ei osata vaatia, eikä niitä kehitetä.”
Edellisiä voisi kommentoida Henry Fordia lainaten: “Jos olisin kysynyt ihmisiltä mitä he haluavat, olisi vastaus ollut nopeampia hevosia.” Herra Fordin lausetta voi pyöritellä, samalla yllä olevaan yhteyteen soveltaen, monellakin tavalla. Nopealla tulkinnalla Fordin sanonnasta saa kuvan, että asiakkaita ei tarvitse kuunnella. Uskon kuitenkin, että Fordin ajatus oli syvemmällä mitä yksittäisestä lauseesta voi päätellä. Hyvät innovaatiot syntyvät (ainakin osittain) asiakkaita kuuntelemalla ja heidän tarpeitaan (näkyviä tai piileviä) tavalla tai toisella havainnoimalla.
Ironisinta verkkopalvelujen kehittymättömyyden taustalla on ehdottomasti se, että nimenomaan verkko antaa äärimmäisen hyvät mahdollisuudet esimerkiksi kävijäseurantaan, palautteen keräämiseen ja ihmisten osallistamiseen palvelu/tuotekehityksen tueksi.
Jotenkin tuntuu, että nykypäivän järjetönkohellusmeininki on se mikä kehityksen osaltaan tappaa. Asiat tehdään vauhdilla, hinta edellä ja nopeita voittoja tavoitellen. Tämän ansiosta jälki on usein “kuraa”, palvelut jäävät kehittymättömiksi eikä todellisia innovaatioitakaan synny.
…olisiko liian kova tavoite tehdä edes joka kymmenes projekti kunnon taustaselvityksin, panostuksin ja ilman järjetöntä kohellusta. Toisin sanoen kestävää ja pitkässä(kin) juoksussa tuottavaa lopputulosta tavoitellen.
Mikä sana tulee ensimmäisenä mieleen kun mainitaan ammatti automyyjä? Asiakaspalveluhenkinen, luotettava, ystävällinen vai jotain muuta? Näkemykseni mukaan ihmisillä on kyseisestä ammattiryhmästä vahvoja uskomuksia ja asenteita, jotka varmasti ovat osittain vanhentuneitakin. Osa kuitenkin pitää paikkansa, sanottakoon valitettavasti, ainakin asiakkaan kannalta.
Ilkka Jalosen (Länsiauton silloinen tj.) loistava ajatus palvelevasta autokaupasta tuli huonoon hetkeen, kun EU-säädökset mullistivat koko autobisneksen Suomessa eikä Magneetti-autokauppa lähtenyt koskaan nousuun, jota Jalonen joukkoineen vuonna 2007 visioi seuraavasti: “Palvelu on ollut autokaupassa heikkolaatuista. Uudella palvelukonseptillamme ja innovatiivisella markkinoinnilla haluamme tehdä alalla jotain uutta ja rohkeaa, Länsiauto-konsernin toimitusjohtaja Ilkka Jalonen sanoo.” - voit lukea koko jutun marmai.fi sivustolta. Sääli sillä ajatus oli hieno ja sitä todella olisi tarvittu pölyttämään koko alaa.
Olin vaihtamassa autoa ja niinhän se näköjään oli, että vanhaa latua mennään. Auton etsiessä tarjonta tuntui helpoimmalta käydä läpi netissä, mieluummin kuin kiertelemällä liikkeissä. Netissä haku on helppoa ja tietyillä kriteereillä hakiessa saa “esikarsinnan” tehtyä parhaiten. Toisaalta mieleen ei tullut yhtään autoliikettä, josta joku olisi sanonut, että “hei mene sinne jos olet autoa ostamassa, siellä on hyvä palvelu”.
Liikkeissäkin toki tuli “esikarsinnan” jälkeen poikettua. Eikä se meininki tosiaan ollut mihinkään muuttunut. Sama ylimielinen epä-asiakaspalveluhenkinen meininki tuntuu vallitsevan edelleen. Miehet kopeissaan tietokoneen takana tai keskenään juttelemassa sivummalla. Ei merkkiäkään kiinnostuksesta asiakkaan palvelemiseen. Eniten ihmetytti, että edes automyynnin sakkaaminen, ei näkynyt myyjien asenteissa mitenkään. Hurjinta asiassa on kuitenkin seuraava: autoliikkeet ovat onnistuneet siirtämän saman epäasiakaspalveluhengen myös nettiin.
Oman auton mentyä kaupaksi ja lopullisen valinnan selkiydyttyä otin yhteyttä Automaa nimiseen yritykseen heidän verkkosivustonsa kautta. Ihan mielenkiinnosta sivuston kautta, nähdäkseni miten homma toimii. Lähetin tarjous/yhteydenotto pyynnöntiedustelun tietystä autosta. Päivän odoteltuani, laitoin uuden yhteydenottopyynnön, kun sivustolla oikein mainostettiin “jätä numerosi otamme pikaisesti yhteyttä”. Yhteydenottoa ei kuulunut, joten tiedustelin asiaa yrityksen johtoportaasta. Kysyin onko käytettyjen myynti lähtenyt niin rakettimaiseen nousuun, että liikkeessä jonotetaan ulos saakka vai onko sivuston tekniikassa vikaa? Ei kuulemma kumpaakaan ja asiaa luvattiin tiedustella toimipisteestä, jolle asia kuuluu. Palvelu lähtikin rullaamaan ja parin tunnin kuluttua myyjältä tuli puhelu, eikä se tarjouspyyntöni siis ollut minnekään hukkunut.
Sitten liikkeeseen kauppaa tekemään. Tunnelma on kuin kirkkoon astuisi paitsi, että penkit on korvattu autoilla. Pieni kierros liikkeessä ja etsitty auto löytyy. Myyjistä ei kuitenkaan ole haittaa, sillä istuvat koneidensa takana ja muutama juttelee keskenään sivummalla. Asiakkaita ei näy missään ja mieleen tulee väkisinkin ajatus miksi kukaan ei vastannut viesteihini? Päätän käydä hakemassa myyjän, koska en ajatellut viettää koko päivää liikkeessä. Nuori kaveri on hyvin sisäänajettu ammattikunnan tavoille. Ei häivettäkään asiakkaan kunnioittamisesta tai innokkuutta kaupantekoon, mutta kaupan päälle tietenkin lievä ylimielisyys, joka viimeistelee paketin. Ilmiömäinen lajinsa edustaja. Viimeinen mutka yhteydenpidossa oli kauppapäivänä, kun yritin tavoitella myyjää kännykästä ja työnumerosta useaan otteeseeen. Ei vastausta eikä soittoa takaisin.
…niin ja kun kirjoittaessani asiaa mietin, tilanne oli aivan identtinen parisen vuotta sitten Vaihto+ liikkeen kanssa. Netin kautta laittamani yhteydenottopyynnön lisäksi jouduin parin päivän odottelun jälkeen soittamaan perään ja kuuntelemaan kuinka eivät ehdi vastaamaan kaikkiin kyselyihin?
Autokaupalle tai miksei mille tahansa yritykselle vinkki: kehittäkää mekaniikka netin ja asiakkaan välillä toimimaan 101% teholla, laittakaa uudet myyntikaverit myös muualle kuin niiden “vanhan liiton” myyntimiesten oppiin ja ottakaa asiakastyytyväisyys yhdeksi tulospalkkiomittariksi.
Jotenkin tuntuu että palveluun satsaava autokauppa voisi oikeasti erottua joukosta vai olikohan Jalosen visio sittenkin turhan optimistinen…
Meneillään olevan markkinointiviestinnän viikon kohokohta on Wanhassa Satamassa 27.-28.10. järjestettävä Ammattilaistapahtuma, joka kokoaa paikalle alan ihmiset ja asiantuntijat. Tässä pientä koostetta allekirjoittaneen näkökulmasta. (toim.huom. tapahtumassa oli useita yhtäaikaisia puheenvuoroja, joten jotain hyvää saattoi mennä ohikin).
Päällimmäisenä voi sanoa, että erinomaisten esitysten anti vahvistaa sen mitä mainonnan- ja markkinoinnin tutkimuksista ja alan uutisoinnista, on voinut lukea jo pitkään. Markkinointi on verkon ja digitalisoitumisen myötä muuttumassa ja muuttunut jo nyt enemmän kuin osaamme ajatellakaan. Alla muutamia poimintoja puhujista, vapaiden lainausten kera:
Yhden vaikuttavimmista esityksistä piti maailman suurimpiin mainostoimistoihin kuuluvan Publicis Worldwiden operatiivinen johtaja Richard Pinder. Maailmalla Publicisin toimistoja (mukaan lukien myös Suomen Publicis) työkseen kiertävän Mr. Pinderin viesti on antia, jota jokaisen markkinointia- ja mainontaa tekevän pitäisi pysähtyä pohtimaan:
- kaikki mitä teet (hinnoittelu, tuotteet, mainonta) saa aikaan keskustelua
- digitaalinen media, mobiili ja viraalimarkkinointi tekevät markkinoinnista ja myös edellä mainitusta yhä nopeampaa, laajemmalle ulottuvaa ja vaikuttavampaa
- toimivan markkinoinnin ja mainonnan ydinkysymys on: Miten saat osallistettua ihmiset mukaan markkinointiin ja elämään yrityksesi, tuotteesi, palvelusi mukana tai kehittämään niitä?
Yhtenä esimerkkinä Hulahoops snack-rinkuloiden markkinointikonsepti, joka todistaa todeksi edellä mainittuja. Konsepti on ja on saanut aikaan hurjan määrän keskusteluja ja tunnettuuden sekä myynnin kohdemaassa hurjaan kasvuun. Perusteiltaan idea on tyhmääkin tyhmempi mutta hauska, koukuttava ja toimii kuin häkä, katso itse: http://www.hulahoops.com/
Niin ja alla vielä kuvina asiaa edellä mainitusta keskustelujen merkityksestä…
Tapahtuipa taas täällä maakunnassa. Ei ollut ehkä ihan ensimmäinen kerta, mutta omituisimpien joukkoon pääsee kyllä.
Neuvottelimme tässä taannoin paikallisen tahon kanssa jatkosopimusta sponsorointityyppiseen yhteistyöhön liittyen. Neuvotteluja käytiin kevään sekä alkukesän aikana hyvässä ja avoimessa hengessä. Esitimme neuvottelun aikana molempien osapuolten mielestä hyviä ideoita tarjoamamme palvelun kehittämiseksi. Sopimus oli tarkoitus tehdä pitkälle vaihdannan merkeissä kuten aiemminkin. Oma tavoitteemme oli saada aikaan sopimus, jolla saisimme tekemällemme työlle enemmän vastinetta kuin aiemmin.
Päästyämme vaiheeseen tarjousehdotus, korostan sanaa tarjousehdotus, ei siis edes varsinainen tarjous vaan avaus, jonka tarkoitus oli haarukoida sopimusta “kultaiselle keskitielle”, homma hyytyi. Vastapuolesta ei kuulunut viikkoihin mitään, eikä viesteihin vastattu. Asian luonne kyllä valkeni nopeasti ja tiesimme mitä on tulossa. Lopulta sitä tuli mitä odotimme eli ilmoitus, että olivat löytäneet toisen kumppanin. Olimme aktiivisia ideoinnin yms. suhteen ja palvelumme laatuun oltiin tyytyväisiä, mutta ainoa peruste ratkaisulle oli jälleen kerran hinta.
Kumppanuus näkyvyydellä tai rahallisella arvolla mitattuna ei ollut kummallekaan osapuolelle merkittävä ja toivomme kyseiselle organisaatiolle menestystä kaikilla mittareilla. Meitä jäi ihmetyttämään vain muutama asia:
1. Miksi vastapuoli ei esittänyt vastaehdotusta esim. “… jotta pääsemme sopimukseen, vastaostonne pitää olla x xxx euroa suurempi …”
2. Ovatko vastapuolen asiat tosiaan niin hyvin, ettei meille olisi kannattanut ehdottaa yhteistyötä, jollain muulla tavalla esim. “emme saa sopimusta aikaan tästä, mutta kiinnostaisiko teitä olla mukana/ ostaa…?”
3. Mikä on toiminnan pitkäjänteisyys jos Porin kokoisella talousalueella valitaan ja kohdellaan yhteistyökumppaneja tähän tyyliin?
4. Vastapuolen valitsema kumppani ei ollut läheltäkään talousaluettamme. Oman “pesän” kautta ajateltuna, joku pieni paikallinen toimija olisi voinut saada hyvää nostetta itselleen ko. sopimuksen saadessaan.
Paha mieli ei jäänyt siitä, että sopimusta ei syntynyt, vaan siitä miten “neuvottelut” etenivät. Kuten sanottu, toivon menestystä ja toivottavasti olemme poikkeustapaus, koska en jaksa uskoa, että halvimman tekijän perässä juokseminen vie asioita eteenpäin missään suhteessa…
Niin ja kohdennamme panostuksemme tästä eteenpäin rahana suoraan ko. organisaation nuoremmalle ikäpolvelle.
Ranskan Cannesissa on jälleen puhallettu pilliin ja alettu laittamaan vuoden parasta markkinointiosaamista järjestykseen. Staartilla seurataan silmä kovana varsinkin Cyber Lions - sarjaa, jossa palkitaan digitaalisia toteutuksia. Isolla rahalla on taas tehty mahtavia spektaakkeleja, tosin joukosta löytyy tuotantokustannuksiltaan edullisiakin kamppiksia, jotka perustuvat hyvään ideaan. Oma suosikkini on mielestäni maailman tällä hetkellä parhaan mainostoimiston, Crispin Porter + Boguskyn, Burger Kingille tekemä Whopper Sacrifice - kampanja, jossa “uhraamalla” kymmenen Facebook-ystävää saat ilmaisen purilaisen. Yksinkertaista + nerokasta.
Suomalaisiakin on digitaalisessa sarjassa mukana, Helsinkiläinen mainostoimisto King pääsi mukaan Cyber Lions - sarjaan hienolla työllään “Follow me project Helsinki”, lykkyä pyttyyn!
Päätin muuttaa takaisin Porin seudulle. Mainittuani asiasta ja kerrottuani yrityksestämme Helsingissä asuvalle porilaistaustaiselle kaverilleni, joka vastaa ison mediayhtiön myynnistä, sain osuvan tiivistyksen asiaan: “Ai digitaalista markkinointia Porissa? Heh! Hyvä kun siellä ylipäätään ymmärretään, että markkinointia pitäisi tehdä”.
Paluumuuttajana reilun kahdeksan vuoden poissaolon jälkeen olen taas päässyt ihastelemaan kotiseutuani. Muutto ja kotiutuminen on sujunut hyvin, jos mitataan elämän laatua. Sukulaiset ja ystävät lähellä, ei ruuhkia, enemmän asuintilaa ja rauhaa, mutta… Ammatillisesta näkökulmasta voisi mieluummin sanoa, että on päässyt vihastelemaan. Ihan rehellisiä jos ollaan, en voinut käsittää missä tilassa markkinointi täällä elää. Pieni alustus ensin ja ajatukseni siitä, ehkä enemmän digitaalisesta näkökulmasta.
Tulin intenetvideoiden maailmasta mukaan Staartiin lokakuussa 2008. Työnantajani edelliset kaksi ja puoli vuotta oli GoodMood, jossa olin levittämässä nettivideon ilosanomaa suomalaisiin suuryrityksiin, mediataloihin ja mainostoimistoihin eli oikeammin sanottuna myymässä videotuotantoja sekä GoodMoodTV internet-tv ratkaisua.
Sain edellä mainittuna aikana olla todistamassa (osittain iso kiitos YouTuben ja vastaavien videopalveluiden), miten videon hyötykäyttö yritysten markkinoinnissa ja viestinnässä nosti päätään hurjasti. Videoista on hiljalleen tullut osa arkipäivää muutenkin kuin pitkästyttävien, liian pitkien ja vanhanaikaisten yritysvideoiden muodossa, joiden avautumista sai lisäksi odottaa useita minuutteja. Nyt nettivideot ovat merkittävässä roolissa tuotteiden ja palveluiden esittelyssä, tuotetuessa tai suorana myynnin tukena ja niitä katsellaan sujuvasti kuten kuvia ja tekstiä, kiinteänä osana sivustoja. Videon rooli on merkittävässä asemassa myös yritysten sijoittajaviestinnässä tai sisäisessä viestinnässä, vaikkapa suorien lähetysten (webcasting) muodossa.
Miten edellinen sitten liittyy paluuseen?
Tiesin mitä tilasin, eikä ollut epäselvyyttä, että korkealta tullaan ja kovaa. Internetvideoiden parissa toimiessani pääsin vertaamaan ja toteamaan miten tulemme nettivideoissa (jopa) Ruotsia 2-3 vuotta perässä ja pari lisää jos verrataan tilannetta USA:aan. Sama siis pätee digimarkkinoinni kenttään laajemminkin. Mitä tahansa markkinointiviestinnän tilastoa tai tutkimusta lukee, välimatkaa maailmalle on, olemme monessa suhteessa markkinoinnin kehitysmaa. Mutta mikä on tilanne Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella? Uskallan väittää, että olemme ainakin täällä Satakunnassa (lukuunottamatta muutamia poikkeuksia) vielä 2-3 lisävuotta pääkaupunkiseutua edistyksellisiä markkinoijia) jäljessä. Rehevät naurut saa kun seuraa mainosmiesten, kuten Alex Niemisen kirjoittelua suomalaisen digimarkkinoinnin jälkeenjääneisyydestä. Herrat ovat kyllä täysin oikeassa, mutta maakuntakierroksella heille valkenisi kokonaan toinen totuus, täällä emme ole täällä vielä edes syntyneet.
Myönnän että täällä talousalue ja yritysten koko vaikuttaa asiaan. Varsinkin Satakunnassa iso osa yrityksistä edustaa perinteistä teollisuutta (metalli, konepaja jne.) usein vielä alihankkijan roolissa, lisäksi monilla yrityksillä päätöksenteko on muualla. Toisaalta on yrityksiä, jotka toimivat vain alueellisesti kuluttajia tai toisia yrityksiä palvellen. Olkoon miten on, verkon tarjoamat mahdollisuudet liiketoiminnan eteenpäin viemisessä tai on hukattu! En väitä, että kanava tai väline itsessään tekee autuaaksi, mutta kannustan ajattelutapaan, jossa digitaalisuus nostetaan markkinointiviestinnän keskiöön.
Mikä on seuraus?
Maakunnan (siis Satakunnan) ja kaupunkien oma markkinointi laahaa valovuoden perässä muita maakuntia, kaupunkeja ja kuntia. Keskustelupalstoilla ja muilla foorumeilla mietitään miten meidän pitäisi profiloitua, miten brandata maakuntamme? Samaan aikaan vain odotamme ja ihmettelemme esimerkiksi verkossa tapahtuvan markkinoinnin suhteen. Meidäthän tunnetaan jo sarkastisesta huumorista, vaatimattomuudesta ja kateudesta. Meillä on maan parhaat kesätapahtumat, merellistä luontoa ja vaikka mitä. Miksemme viesti niistä? Miksi emme markkinoi? Miksi perusasiat sivustoista alkaen ovat kuralla vaikka kahteen vaivaiseen päivään Senaatintorilla (kesäkuussa 2009 järjestetty tapahtuma) käytetään 300 000 euroa?!? Uskon että tapahtuma oli hyvin järjestetty mutta haluan kyseenalaistaa miten tuon euromäärän voisi ehkä tulevaisuudessa kohdentaa?
Siksi kysynkin: kuka näki meidät Senaatintorilla, paikalla johon harva helsinkiläinen eksyy muuten kuin sunnuntaijäätelölle aurinkoisena päivänä? En käynyt paikalla, mutta on fakta, että tapahtuma olisi pitänyt järjestää Kampin narinkkatorilla, jossa nyt pelattiin vain näytösottelu Ässät-Lukko. Kampissa on ihmisvirtaa, siellä olisimme saaneet huomiota moninekertaisesti… Lisäksi voi vain harmitella millainen toteutus olisi saatu aikaan käyttämällä osa budjetista toimivaan esimerkiksi satakunta.fi sivuston uusimiseen ja verkkoa tehokkaasti hyödyntävään markkinointikampanjaan?
Missä on syy maakunnassa tehtävän markkinoinnin heikkoon tasoon?
En ole markkinoinnin guru tai suuri profeetta eli on vaikea antaa mitään viiltävää tai yksiselitteistä syytä edeltäviin, mutta pohdiskelen asiaa seuraavasti:
1. Markkinointiosaaminen on heikkoa, usein aika ei riitä, resurssit ovat vähäiset ja useissa yrityksissä ydinhenkilöiden vahvin osaaminen on oman tuotteen ja/tai palvelun kehittämisessä. Yritetään kyherrellä markkinointia itse, ei tehdä sitä lainkaan tai ei tehdä sitä mitenkään suunnitelmallisesti.
2. Alueelta ei löydy riittävän osaavia ja vakavastiotettavia mainos- ja markkinointitoimistoja.
3. Ymmärryksen puutteessa ostajat luottavat usein vanhaan, alueella nimeä tehneeseen toimistoon, joka on todellisuudessa jäänyt junasta jo aikoja sitten, mitataan asiaa sitten suunnittelujäljen, luovan toteutuksen tai sähköisten välineiden käytön näkökulmasta.
4. Perinteisen toimiston näkemys internetin käytöstä markkinoinnin välineenä on edelleen, että tuotetaan esitteen kaltainen sivusto, jonka joku tekee mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Sitten vain odotellaan ja ihmetellään.
5. Kateus. Yhteistyö digiosaajan ja perinteisen välillä, on täällä lähes mahdotonta jos vertaa vaikka Turkuun, jossa pelataan hienoa yhteispeliä esimerkiksi akselilla Satumaa ja Viidakkorumpu tai useat vastaavat esimerkit pääkaupunkiseudulla.
Mitä yritysten pitäisi tehdä?
Toki tärkeintä on, että yritys itsessään, sen tuote/ palvelu, strategia jne. ovat kunnossa. Vähintään yhtä tärkeää on tehdä pitkäjänteistä, riittävän aktiivista ja järkevästi toteutettua markkinointiviestintää. Yritysten pitää herätä ajattelemaan markkinointia investointina ja yhtenä sen tärkeimmistä perustehtävistä. Mainostoimistokumppani pitää valita tuloksellisten näyttöjen, EI HINNAN, eikä vuosia vanhojen meriittien perusteella.
Markkinoijan 1-2-3
1. Kokeile tarvittaessa rohkeasti eri toimijoita, löytääksesi parhaan kumppanin, parhaat ideat ja luovan toteutuksen!
2. Älä pidä hintaa ainoana ostokriteerinä, mieti mieluummin paljonko enemmän voit saada myyntiä tekemällä oikeita asioita pitkäjänteisesti, osaavan kumppanin kanssa eri kanavia tehokkaasti hyödyntäen.
3. Aseta mittarit, seuraa tuloksia ja optimoi tekemistä jatkuvasti.
Muista että perinteinen mainostoimisto osaa harvoin hyödyntää internetiä täysimittaisesti markkinointikanavana, kyseenalaista ja selvitä millaisia tuloksia ovat saavuttaneet? Verkko ei tee autuaaksi, mutta sitä kannattaa hyödyntyää tarpeen mukaan laajastikin!
